21.5.2013

Ihana kotikaupunginosa // Viikkari.

Viikonloppu oli säiden puolesta mitä ihanin. Huh hellettä! Tuli varmaankin raitisilmamyrkytys. Auringonpolttamia ainakin.

Lauantaina pistäydyimme Viikkarin kyläjuhlilla. Aina silloin tämä kaupunginosa tuntuu erityisen ihanalta. Ravintolapäivän antimia olisi ollut täälläkin, mutta me tyydyimme omaan grilliin sen jälkeen kun olimme saaneet rättiväsyneen juniorin raahattua pois majanrakennuspajasta.


15.5.2013

Melkein kuin turisteina.


Kävin poikien kanssa Satakunnan vihertietokeskuksen Puutarhapäivässä. Vihertietokeskus ja sen viereinen Hanhipuisto, josta löytyy jos monkinlaista kasvia, sijaitsevat ihan Kirjurinluodon vieressä, lähellä Porin keskustaa. On kyllä mainio paikka. Niin tiedon kuin viihtymisenkin kannalta. Oli vähän kuin olisi turistimatkalla ollut.

Puiston kaikki kasvit, joiden nimissä oli keijua tai prinsessaa olivat tietenkin melkein viisivuotiaan mielestä ihan blääh. Mutta löytyipä eräs kasvi jonka hän kukkamaahansa haluaa. Yhdessä haaveilimme siitä omasta pihapiiristä.

No se on tietenkin Jaloritarinkannus "King Arthur".

Mutta kaikista hienointa retkessämme oli oravan tapaaminen!


Ja hänen ystävänsä loikkasi toisaalla.


8.5.2013

Kevään merkit Porin metsässä: hyttynen.

Kun lapset kitisevät ja hermoja kiristää kannattaa mennä yhdessä metsään. Ihmeellistä, että sillä leveimmällä lenkkipolulla on ruuhkaa, mutta toisaalla on rauha. Tai oli rauha ennen meitä. Kesä on jo melkein täällä. Metsässä oli hyttysiä.





Teatterielämyksiä ei enää ole saatavilla. Mutta metsä tuntuu muistavan tarinan.


2.5.2013

Rautaisia mummomuistoja // Valurautapannu kaapista käyttöön!



Vuosia se majaili vanhempieni luona toimettomana. Sitten se muutti meille. Tyyne-mummon (isän äidin) vanha valurautainen paistinpannu. Mikä ihanuus! Paistinpannussa oli edelleen rasvat tallella. Puhdistin sitä hieman ja suoritin rasvapolton uunissa. Pari päivää kodissa oli käryä. Niin ja hiuksissa ja vauvassakin. Mutta kyllä nyt kelpaa.


Pannu on aito porilainen, Rosenlewin valmistama. Iästä en osaa sanoa, mutta on

Minulla on mummostani myös toinen valurautainen muisto, valurautainen silitysrauta. Sitä en tosin ole koskaan käyttänyt, ainakaan vielä.  Silitysraudan tarinaa en tiedä. Vanha se on. Olisvatkohan kirjaimet kyrillisiä eli rauta venäläisvalmisteinen?



Mummo oli kotoisin Luumäeltä. Mummon isä oli, ennen kuolemaansa vuoden 1918 tapahtumissa, käynyt nuohoamassa piippuja Pietarissa asti. Mummon äidin vanhemmat olivat siellä asuneetkin. Luumäeltä mummo muutti Hiitolaan, jossa työskenteli asemaravintolassa ennen naimisiin menoaan hiitolaisen isoisäni kanssa. Isoisä kaatui Kollaalla. Mummo, isäni ja setäni päätyivät evakkoina Poriin. Missä lie silitysrauta matkannut.