24.3.2013

Kotikaupunkini Pori (ja Ulvila).

Olen joskus jossain täysin toisaalla kirjoittanut suhteestani kotikaupunkiini, Poriin. Tai oikeastaan siitä, miten satuinkaan jäämään tälle seudulle.

Lapsuuteni asuin tämän kaupungin naapurikaupungissa Ulvilassa. Tai kunta se silloin oli, mutta otti myöhemmin kaupunkioikeutensa takaisin. Synnyinkaupunkini oli ollut kaupunki jo keskiajalla.  Keskiaikaisesta kaupunkirakenteesta ei kirkkoa lukuunottamatta tosin ole juuri mitään jäljellä. Jo nykyistä keskiaikaista kirkkoa ennen siellä oli kirkko. Sen paikka oli muutaman sadan metrin päässä lapsuudenkodistani. Tuo paikka oli jännittävä pikkuinen satumetsä asutusalueen keskellä.


Mutta enpä minä voi kokea mitenkään erityisesti juurtuneeni synnyinpitäjääni. En tiedä miksi. Äitini on kotoisin sen naapuripitäjästä, isä siirtokarjalaisia. Ehkä siinä syitä juurettomuuteeni.

Haaveilin ja suunnittelin muuttavani jonnekin kauas. Tälle seudulle en jäisi! En missään tapauksessa! Sitten tapasin kivan pojan. Hänen kanssaan suunnittelimme yhdessä muuttavamme jonnekin pois.


Sitten tuo poika sai opiskelupaikan tästä kaupungista, seuraavana vuonna minäkin. Kaupunkiin oli tullut juuri sellainen oppiaine, josta olin haaveillut - kulttuuriperinnön tutkimus! Aloitimme yhteisen elämän. Siitä kivasta pojasta tuli mieheni. Välillä muutimme toiseen kaupunkiin. Poissa ollessamme huomasimme kaipaavamme. Palasimme.


Valmistuimme, mies löysi töitä, perustimme perheen, työllistyin minäkin. Huomasimme, että täällä oli se, mitä etsimme. Voisin kuvitella itseni asuvan jossain muualla jos niin on tapahtuakseen. Mutta se ei enää ole tavoite. 



Olen oppinut arvostamaan sitä, mitä kotikaupungissani on. Näkemään sen kauneuden. Olemaan onnellinen siitä, mitä se on minulle tarjonnut. Tämä ei ollutkaan tylsä harmaa paikka missä ei tapahdu mitään. Ja täältäkin pääsee kulkemaan.

No, me tämän kaupungin asukkaat olemme perinteisesti väheksyneet ja mollanneet helposti kaupunkiamme. Kait sekin on tapa ilmaista kiintymystä.



Kyllä me silti edelleen haaveilemme. Haaveilemme omasta talosta, puutarhasta, aamulenkeistä kotimetsässä. Mutta sen ei tarvitse olla mahdollisimman kaukana täältä. Hämmästyisin jos se olisi jossain toisessa maakunnassa.

P.S. Kuvat vuosien varrelta. Mut ei mittää - oikeen hyvää viikkoa!

13.3.2013

Herneenversot kasvamaan!






Sato on valmis nautittavaksi. Herneenversot nimittäin. Ihania salaatissa tai leivän päällä. Ja vieläpä keväisiä katsella. (Sitä ei eilinen lumimyräkkä ollut!)

  • Laitetaan herneet likoamaan yön yli. Ihan niitä samoja kuivattuja herneitä joista hernekeittokin tehdään. 
  • Laitetaan multaa astioihin(purkkeihin, lautasille tms.). 
  • Herneet laitetaan mullan päälle makoilemaan. Kastellaan. Pistetään lautanen tai sanomalehti päälle, jotta eivät vielä tässä vaiheessa saa valoa tai kuivu.  
  • Kun herneet alkavat versota, otetaan lautanen, lehti tms. pois ja annetaan versojen lähteä kasvamaan.
  • Ihastellaan versojen vehreyttä. Kummastellaan herneiden elinvoimaisuutta. Miten jostain kuivatusta voi kasvaa jotain noin energistä ja kaunista!
  • Kun versot ovat kasvaneet mukavan mittaisiksi, popsi!