18.9.2012

Äitikin näki ötökän.

Äitinä olen myös oppinut jälleen nauttimaan jokaisesta vuodenajasta lapsekkaan riehakkaasti luonnosta kaikkea hauskaa etsien. Kiitos rakas nelivuotiaani. Ei ole suinkaan niin, että me isot vain opetamme pienempiämme, vaan usein pienet voivat opettaa isoille jotain maailman tärkeintä. Ainakin sen, miten elää juuri siinä hetkessä, jossa hämähäkki kiipeää hiekkalaatikon reunaa. Se tapahtuu tuossa toisessa kuvassa. Tämä äiti ei ole koskaan ollut niitä tyttöjä, jotka pelkäävät ötököitä. Lapsena olin oikeastaan erittäinkin kiinnostunut hämähäkeistä sun muista. Vauvan yöheräämisten bonuksena voi pitää, että äiti on kuluneen kesän ja syksyn aikana nähnyt auringonnousuja, öisiä tähtitaivaita ja myrskyn tuiverruksia.





16.9.2012

Viikonlopun syksyisiä hetkiä.

Sateinen perjantai vaihtui poutaiseen lauantaihin ja siitä edelleen aurinkoiseen sunnuntaihin. Lauantaina ajelimme toiseen kaupunkiin anopin luokse. Anopin siirtolapuutarhamökillä hengitimme syysilmaa. Nyt on omenoita syötäväksi ja piirakkaan, anopin tekemää omenahilloa pakkasessa.

Ennen en ollut syysihmisiä. Syksy merkitsi minulle kesän loppua ja kylmyyden alkua. Sittemmin olen oppinut rakastamaan syksyn kirpeitä hengähdyksiä ja tietenkin ennen kaikkea sen värikirjoa - nauttimaan syksystä kaikin aistein. Syksyllä toisinaan tunnen aistivani menneisyyden, aikojen ennen minua, läsnäolon.






Tervetuloa seuraamaan blogiani Tansku, Koivurinteen rouva, Kartanon rouva ja Cheri!

12.9.2012

Kaulauslautailemassa.


En omista mankelia. Mutta kaulauslauta ja -tukki oikovat niin pienet kuin suuretkin liinavaatteet minun tarpeisiini. Hieno olisi omistaa sellainen hieno kaiverrettu, omani on ihan tälläinen "tylsä" versio. Mahtaakohan näitä monikaan enää käyttää. Minä ja äitini. Äidillä on mummun vanha lauta, omani löysin parillakympillä kirpputorilta. Suosittelen - mahtuu pieneen tilaan ja toimii ilman sähköä.

10.9.2012

Huomasin elettävän syksyä.

Yht'äkkiä huomasin syksyn tulleen. Tai kesän menneen. Aamupäivällä työnsin pientä vaunuissaan kirpeässä syyssäässä, iltapäiväksi sää oli lämmennyt. Yövalvomiset unohtuivat.  Mitä ihania sävyjä harmaassa aapupäivässä. Villiviini on huomaamattani punertunut. Pihlajanmarjat odottavat vielä syöjiään. Minun alkoi tehdä mieli kettukarkkeja, mutta ostinkin hillomunkkeja ja kirpputorilta jälkiruokakulhoja.





Iltapäivällä nelivuotias löysi kastelukannuun muuttaneen hämähäkin. Malvan siemenkodasta (vai mikä se on) löytyi toukka.




4.9.2012

Blogimietelmä

Miettiessäni  blogilleni osoitetta soi päässäni  Metsäkukkia. Joten siitä se idea sitten lähti.


Nimenomaan Tapio Rautavaaran laulamana tuo mielessäni pyöri - johtuen varmaankin siitä, että joka ilta nelivuotiaani pyytä minua laulamaan Sinisen unen.



Tuo Metsäkukkia laulu tuo milleeni mummulani vieressä olleen metsän. Sen tunnelman ja valon, joka oli sen metsän reunimmaisessa osassa. Siinä missä peltomaisema oli juuri muuttunut metsäksi. Metsäpolun, jota mummu lakaisi risuharjalla. Kiviröykkiöt tuossa metsässä. Ja tietenkin metsäkukat. Mummula on noussut mieleeni monesti nyt haaveillessani omasta puutarhasta.

3.9.2012

Riippumaton puutarha

Olemme miehen kanssa lukeneet Riikka Kaihovaaran kirjaa Riippumaton puutarha - Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet. Ja haave omasta puutarhasta kasvoi ja vahvistui.

Kuva: riippumaton-puutarha.jpg 

Kirja antoi monia ideoita. Suosittelen lukemaan! Oikeastaan tämä haaveiluvaihe on mukavaa. Ideoiden keräilyä, lukemista, suunnittelua... Enhän minä oikeastaan puutarhanhoidosta mitään tiedä. Vaikkakin olen sukuni ensimmäinen maasta vieraantunut pikkukaupunkilainen, rivitalon kasvatti. Isäni on koulutukseltaan akrologi ja hänen esi-isänsä talonpoikia niin pitkälle kuin kirkonkirjat kertovat. Äitinikin on maalta. Kun hänen lapsuudenkotinsa, mummulani, vielä oli olemassa minullakin oli pieni kasvimaa, jossa kasvatin ainakin retiisejä. Vuoden perunatkin saimme siellä kasvatettua. Kun mummula sitten myytiin isovanhempieni kuoltua, ihmettelin mistä me perunoita saisimme. Olin vielä alle kouluikäinen.

Sillä väliin, ennen omaa pihapiirikotia, koitan saada ikkunalaudoilla jotain kasvamaan.