18.9.2012

Äitikin näki ötökän.

Äitinä olen myös oppinut jälleen nauttimaan jokaisesta vuodenajasta lapsekkaan riehakkaasti luonnosta kaikkea hauskaa etsien. Kiitos rakas nelivuotiaani. Ei ole suinkaan niin, että me isot vain opetamme pienempiämme, vaan usein pienet voivat opettaa isoille jotain maailman tärkeintä. Ainakin sen, miten elää juuri siinä hetkessä, jossa hämähäkki kiipeää hiekkalaatikon reunaa. Se tapahtuu tuossa toisessa kuvassa. Tämä äiti ei ole koskaan ollut niitä tyttöjä, jotka pelkäävät ötököitä. Lapsena olin oikeastaan erittäinkin kiinnostunut hämähäkeistä sun muista. Vauvan yöheräämisten bonuksena voi pitää, että äiti on kuluneen kesän ja syksyn aikana nähnyt auringonnousuja, öisiä tähtitaivaita ja myrskyn tuiverruksia.





3 kommenttia :

  1. Minusta yksi lasten viehättävimpiä piirteitä on juuri tuo hetkessä eläminen. Siinä on itsekin pakko tarttua itseään niskasta kiinni ja pakottautua hidastamaan, olemaan läsnä ja nauttimaan.

    Mukavaa, läsnäolevaa viikkoa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minkähän ikäisenä sitä alkaa unohtaa hetkittäin hetkessä elämisen?

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  2. Ihana tunnelma täällä! Rauhoittava.

    VastaaPoista